Hämeenkyrö
47/309
Somekivi: Moision kotipakarin edustalle
Hämeenkyrössä koimme leppoisia ja jännittäviä hetkiä. Siellä testattiin seikkailuautolla ajaminen mutkaisella ja mäkisellä pikkuteillä, jota ei oltu aurattu! Mutta hei olihan meidän mentävä katsomaan ainakin Pirkanmaan vanhinta mäntyä, eli
TIMIN MÄNTY
Se siis todellaKIN sijaitsee pikkuteiden varrella. Kun me kirjaimellisesti liukasteltiin sinne meidän seikkailuautolla… niin hetki hengähdettiin vanhan männyn juurella ja kerättiin voimia loppumatkalle.
- Timin mänty on lähes 400 vuotta vanha. Sen uskotaan olevan muinaissuomalaisten uskontojen pyhä uhripuu. Näiden uskontojen tavat, kuten loitsut, uhraukset ja karhun pyhyys ovat olleet pitkään voimissaan, vaikka valtio kielsi muinaisuskojen harjoituksen jo 1600-luvulla. Timin männyssä on nähty karhunkalloja ja puun halkeamaan on upotettu rahaa ainakin 1930-luvulle asti. Puuta on käytetty myös hammassäryn poisloihtimiseen.
No me loihdittiin siellä turvallista matkaa takaisin Hämeenkyrön keskustaan :). Ja huh. Onnistuttiin. Yhessä mutkassa meinattiin ajaa ojaan, kun ei meinattu mahtua samalle tielle vastaantulevan pakettiauton kanssa ja kerran peruutettiin mäestä alas, ottaen uuden lähdön mäen päälle. Loput olikin kaunista taiteilua…
Jep. Tämä osoitti meille sen, että pikkutiet ovat kesäteitä! Mut Timin mänty oli nähtävä. Ja se nähtiin.
Hämeenkyrö sijaitsee Pirkanmaalla ja siellä asustelee n. 10 000 henkeä. Se ei ollut kovinkaan tuttu paikkakunta meille, muutama tuttu siellä asustelee. Me mukavasti majoituttiin Braikun serkun perheen pihalle pariksi yöksi, josta sitten lähdettiin aina päivän seikkailuihin. Se oli taas lapsille mukavaa, koska oli kavereita kenen kanssa leikkiä.
MOISION KOTIPAKARI
Se sijaitsi aivan meidän majapaikan läheisyydessä, joten sinne mentiin lounaskahveille. Me suorastaan hämmästyttiin, millä hinnalla saimme pullakahvit koko perheelle! Päihittää meidän Polvijärvi-seikkailun leipomon. Kuultiin myös huhuja, että leipomossa olisi tiskin alla tikkareita, joita kutsutaan koululaisten tikkareiksi. Niitä pitää pyytää :) niin me tehtiin ja lähdettiin sitten tikkaripussi kädessä jatkamaan matkaa.
Me käytiin siellä vielä kerran uudestaan - ostaa matkalle herkkuja. Löydettiin meidän lempparit: Emppu rakastui banaanimunkkeihin ja Braikku kinkkusarviin! Nam - huikee kotipakari.
Ai niin, ja sinne me jätettiin meidän somekivikin, käy bongaamassa!
Käytiin ottaa kuva Frans Eemil Sillanpään patsaalla koulun pihassa. Uskon, että jokainen hämeenkyröläinen kyllä tietää henkilön. Mutta sen verran oli ollut yleissivistyksessä aukko, että meille se oli aivan uusi henkilö. Korjattiin asia ja opittiin, että se on ainut suomalainen kirjailija, kenelle on myönnetty Nobel palkinto. Hän on ollut erittäin suuri vaikuttaja kirjallisuuden saralla. Itselle kaikkein tutuin hänen tekemä teos on ”Sillanpään marssilaulu”.
Me käytiin myös kurkkaamassa, ovatko Kyrösjärven kosket pauhuissaan, mutta ei ollut tällä kertaa. Huristeltiin sitten seuraavaan kohteeseen, joka oli
YLTÄ JA ALTA -puisto
Mulla meni hetken ymmärtäessä mikä tämä paikka on ja en tiedä tajuako vieläkään. Se on siis maataideteos, jonka on suunnitellut Nancy Holt. Siis se on taidetta, keskellä ei mitään. Hauskaa meillä siellä oli ja touhuttiin enemmänkin ”Alta”-puolella eli tunneleissa. Uskon, että kesällä paikka näyttää aivan eriltä ja tulee paremmin esille koko taideteos. Iso se ainakin on! Sitä en vieläkään ymmärrä, mitä virkaa kyseinen paikka ajaa.. onhan se iso alue hoitaa ja ylläpitää. Joku viisaampi voisi avata enemmän järjellistä syytä tähän, vai tarviiko taidetta edes järjellä ymmärtää :)? ei varmaankaan.
Mietitiin, ajellaanko sieltä maisematietä sitten takaisin Hämeenkyröön, mut Timin mänty - reissun kokemuksella påäätettiin valita isommat tiet. Mentiin Frantsilan Kehäkukkaan. Meille kehuttiin, että siellä on erinomaiset kasvisruoat. Olihan siellä, mutta lounaan sisältö ei inspiroinut meidän miesväkeä, niin kierreltiin siellä katsomassa joulupuotien tarjontaa. Mukaan lähti muutama tonttulakki arvontaan :). pihalla sijaitseva yrttitarha oli talvilevolla. Se on varmasti niin kaunis pikku puisto käppäillä ja nauttia luonnosta.
Muutaman kerran tuli tutuksi ABC/S-market Hämeenkyrössä. Tuntui, et aina kun huristeltiin jostakin jonnekin, oltiin siinä liikenneympyrässä :) ja käytiin me sisälläkin muutaman kerran!
Ai niin! Melkein unohdin yhden parhaista kokemuksista Hämeenkyrössä!
KAUHTUA TALVIUIMAPAIKKA
Tätä suositeltiin paljon ja kehuttiin, että tänne tullaan ihan Tampereelta saakka. Tampereen seikkailulla ei käyty saunomassa, joten mekin tultiin sieltä tänne.
Ja ei ollut pettymys! Oli yksi parhaista kokemuksista! Saunaan, uimaan ja välillä savusaunaan ja uimaan. Meni ykkösellä kärkeen tämän hetkisistä saunakokemuksista. Eli oli kaiken sen kehun arvoinen. Lauteillakin tuli niin mukavat jutustelut paikallisten kanssa, että ilolla tullaan joku päivä taas uudelleen!
Siinäpä oli meidän Hämeenkyrö seikkailu - kivan erilainen. Lapset muistaa ikuisesti Timin männyn. Jännittävän ajon takia, mutta myös vitsin, joka meille on tullut näistä männyistä Myrskylä-seikkailun myötä. Se ois ADIOS ja kohti seuraavia seikkailuja!