Inkoo
19/309
Somekivi: Muumipuisto, Inkoon satama
Me lähdettiin huristelee kohti Inkoota suurin odotuksin tai jotakin sellaista. Ainakin kaikki odotti paikkakuntaa kuin kuuta nousevaa. Kukaan meistä ei ollut koskaan ennen käynyt Inkoossa, tai muissa saaristokaupungeissa, Porvoota lukuunottamatta. Ajettiin jopa yötä myöten (pysähdyttiin kahden aikaan nukkumaan), jotta päästään heti aamulla nopeammin aloittamaan seikkailu :), eli oltiin siis tosi innoissamme! Saimme mahtavia vinkkejä paikallisilta ja ne eivät ainakaan vähentäneet mielenkiintoamme. Super iso kiitos niistä!
Mutta... nyt kun Inkoo on takana päin ja ollaan keskusteltu seikkailustamme siellä, niin jotakin jäi puuttumaan. Me ei saatu otetta Inkoosta. Me ei vaan päästy Inkoon sykkeeseen. En tiedä mitä tapahtui, mutta jokainen meidän perheestä sanoo samaa. Siis käytiin ihanissa paikoissa, oli nätti ilma (paitsi pikkuisen satoi vettä Inkoon satamassa), oli serkkupojat mukana seikkailemassa... siis kaikki piti olla kohdallaan, mutta ei vaan päästy sisälle Inkoon sykkeeseen.
No, harmittaahan se. Mistä tiesin, että paikka ei "vedä meitä"? Koska joka paikassa lapset sanoi vähän aikaa siellä oltuamme, että "Tää on nähty, lähetään."
Minäpä kerron seuraavaksi, mitä me siellä tehtiin ja ehkä löytyy (tai löydätte) syitä, miksi meille tuli tälläinen tunne? Sattui vain mielenkiintoisia tilanteita tilanteen perään.
Fagervik museoalue
Huristeltiin ihanaa pikkutietä kohti Fagervikin museoaluetta. Tie oli mutkainen ja mäkinen, mutta ei kuitenkaan hiekkatie! Matkan varrella oli kauniita pihapiirejä, hyvin hoidettuja pihoja. Oltiin katsottu etukäteen kuvia paikasta ja se näytti todella viehättävälle ja ihanalle! Arvattiin heti, että nyt ollaan tultu Fagervikin keskustaan, kun vasemmalle jäi parkkipaikka ja oikealla oli kahvila. Paikalla oli muitakin tullut viettämään kaunista Sunnuntai-iltapäivää. Siinä hetken katsottiin ja mietittiin, että mihin parkattais meidän asuntoauto, jottei tukita kenenkään ulospääsyä. Kysyttiin meidän takana olevalta kuskilta, jos hän tahtoisi mennä meidän edelle, jotta voitais jäädä "viimeiseksi", ja näin ollen ois ollut tilaa paremmin. Nooh, eipä hän suostunut yhteistyöhön, oli kaukana sunnuntain rento fiilis hänellä :).
Kahvilasta ajateltiin hakea pullat ja kahvit ja lähteä sitten käppäilemään kohti ruukkia, kirkkoa ja kartanoa. Mitäs sattuikaan, just oli käynyt iso pyöräilijäporukka kahvilla ja kahvila myi "Ei oota". Kello oli vasta 12 päivällä, joten hyvin oli käynyt pullat kaupaksi! Lähdettiin sitten kipittää hiekkapolkua ylös vesipullot kädessä.
Edessä avautui kaunis puistoalue, ja mäen päällä oli kaunis rakennus. Kirkko. Vasemmalle puolelle jäi pieniä taloja, jotka olivat olleet ruukin työntekijöiden asuintaloja. Meidän oli aika helppo pysyä oikealla polulla, koska "Private" - kyltit kyllä piti huolen siitä, että kyltin toiselle puolelle ei mennä. Ihmeteltiin, että miksi kirkko ei ole auki, vaikka on sunnuntai? Sitten selvisi netistä, että kirkko on yksityisomistuksessa. Luettiin myös, että siellä olisi Suomen vanhimmat siniset urut ja muuta kaikkea kauneutta. Kävimme kokeilemassa oven kahvaa, oli se lukossa.
Kirkolta kävelimme ruukkiin sekä kartanon ohi. Kartano on yksityisomistuksessa, niin siitä pystyi ottamaan kuvan kauempaa. Kaunis se oli. Ruukkialueella kävelimme merkittyä polkua pitkin takaisin kahvilalle. Pojat pelasi hetken pihassa, kunnes kuului kuorossa "lähdetään".
Oli vähän ristiriitainen fiilis siitä, että niin kaunis historiallinen alue, mutta "pystyi ainoastaan kävelemään sen läpi". Otetaan huomioon, että meilläkin alkaa olla vertauskohteita useampi, esim. Puhoksen ruukkialue, jonne päästiin jopa ylimpään kerrokseen ihan yksin kipuamaan tai Möhkö-kylä, jossa oli upeat alueet/rakennukset tutkia ja seikkailla.. Tai kirkot, jotka ovat avoinna ainakin kesäaikaan joka sunnuntai. Tai kahvipaikka, jossa odotetusti voi olla hässäkkä kesäsunnuntai. Mutta toisaalta, rakennukset ja paikat ovat yksityisomaisuutta ja sitä tahtoo kunnioittaa. Niin minäkin tahtoisin, että minun yksityisaluetta kunnioitettaisiin.
Ei ollut hothothot-paikka meidän seikkailujengille, joten matka jatkui kohti Bärosundin saarta.
Bärosund
Fagervikistä oli lyhyt matka Bärosundin lossille. Päästiin heti kyytiin ja ei keretty edes silmiä räpsäyttää, niin lossi lähti rannasta. Oli kyllä super nopeeta toimintaa. Toisin kun Savossa ;) jossa lossikin kulkee hitaan verkkaisesti. Edessä oli upea punainen rakennus, ravintola Scola. Niin houkuttelevan ja kauniin näköinen!
Oltiin kartasta katsottu etukäteen Bärosundin saarta ja meillä oli mittasuhteet vähän mönkään, koska yllätykseksi huomattiin, että kaikki olikin "siinä", ihan kävelymatkan päässä toinen toisistaan. Parkattiin auto parkkipaikalle ja käveltiin Bärosundin satamaan. Siellä oli ravintolan lisäksi Villa Sofia-majapaikka, Magasinet ja pieni näppärä kauppa. Pojat sanoi, että kauppa oli paras. Ehkäpä siksi, kun kävivät ostamassa sieltä herkkuja :). Istuttiin hetki kallioilla ja katsottiin merelle. Mietittiin, saataisko saaristokaupungeista enemmän irti mereltä käsin? Ehkäpä.
Tehtiin ruoka asuntoautolla, syötiin ja lähdettiin. Oltiin ajateltu viettää siellä kokonainen päivä...mutta ei se ois tällä porukalla onnistunut ei sitten ei millään. Ois pitänyt vuokrata mökki ja sauna, ehkä sitten. Niimpä hypättiin takaisin lossiin ja juuri silloin tuli kova sade - jes! Oli oikea aika poistua paikalta!
Inkoon keskusta /satama
Ajeltiin Inkoon keskustaan. Sanoin lapsille, että siellä pitäisi olla kiva kahvila sekä muumipuisto! Ajomatkaa oli n.40km ja se meni leppoisasti päiväunet ottaessa. Saavuttiin ihan muumipuiston viereen, siellä oli hyvät parkkipaikat. Mutta arvaapa mitä. Kaikki kahvilat ja ravintolat ( Café Wilhelmsdal, Kiurunpesä, Strand Shop, Ravintola Bistro lande, Cafe Candis) oli kiinni! Ainoastaan Sea We oli auki. Ei ollut ihan sitä, mitä oltiin kuviteltu satamaelämän olevan sunnuntai-iltapäivällä. Vai oliko syynä sunnuntai?
Keitettiin sitten asuntoautossa kahvit ja nautittiin parkkipaikalla. Lapset meni muumipuistoon leikkimään ja se osoittautuikin Inkoon parhaaksi paikaksi!
Välissä tehtiin pikku kävelylenkki Inkoon kirkolle, jossa ihmeteltiin hautausmaata. Hautausmaa ympäröi kirkon, ja hautapaikoissa oli kiven lisäksi myös kivireunat. Itä-Suomessa ei tehdä niin? Onko se yleistä saaristossa? Itselle se oli aivan uusi asia. Niin kaunis! Ja niin oli kirkkokin. Sekin oli kiinni, joten kierrettiin kirkko ympäri ja lähettiin takaisin muumipuistoon.
Muumipuistoon jätettiin meidän somekivi, leikittiin vielä hetki ja lapset sanoi "lähetään seuraavaan kuntaan. Tää on nähty." Niin oli. Ei saatu otetta Inkoosta. Ehkä se odottaa siellä seuraavaa seikkailua. Nähtäväksi jää.
EDIT: Keskusteltuamme asiasta instagramissa meidän seuraajien kanssa, niin avautui tämän paikkakunnan "haaste". Eräs seuraaja sanoitti hyvin:
"Ihmiset tekee paikat näkyväksi, mutta kohtaamiset ovat ne, joka antaa paikoille elämän."
Tämä pätee erinomaisesti paikkaansa meidän Inkoo - seikkailuun. Kohtaamiset inkoolaisten kanssa jäi vajaaksi. Ihan mielenkiintoista nähdä seuraavissa seikkailuissa, pitääkö tämä paikkaansa.