Kaskinen
26/309
Somekivi: Sininen Hetki - tiiliseinä
" Sälgrundin majakkasaari, kotiseutumuseo, kalastusmuseo, Blahdin talo (jos pääsee sisään?), Kvarnskata/Myllykallio, Lippi/Ådskär, Mariestrand/Marianrannan uimaranta. Ksenianan näyttely, Tullarille vierasvenesatamaan jätskille, upea ravintola Sininen hetki, jossa hyvät syötävät, James & Raija Murrayn tunnelmallinen ateljeekoti, Kneiffin Kivi ja tuulimylly, pieni sipsitehdas kalasatamassa, Kaskisten kirkko, Vanha poliisitalo, Vanha metsä Botnian tehdas, Kalarannan Vanha Savustamo, Wanhan Saunan Puoti, Käsityöpuoti Lindenin kulma, taidetta ja käsityötä, Cafe Johannes, aamukahvia ja lounasta Kaskisten keskustassa, Cafe Eva Bladh, Svenssin kaupasta saa hankittua vasaroita, puseroita, paistinpannuja, lamppuja, maalia, perunoita, mansikoita jos mansikka-aika, työhanskoja, lautaa ja muuta mitä nyt reissussa voi tarvita ja vielä kirkkoonkin pääsee sisälle. "
Ennen kuin kaarrettiin Kaskiselle, niin meillä oli tiedossa kaikki tämä sekä tieto, että Kaskinen on väkiluvultaan Suomen pienin kaupunki-nimitystä käyttävä kunta ja pinta-alaltaan toiseksi pienin kunta Kauniaisten jälkeen. Kauniaisissa asuu n.1200 ihmistä ja sehän sijaitsee saarella.
Takana meillä oli just upea seikkailu Kristiinankaupungissa ja innolla lähdettiin kokemaan samanoloista fiilistä. Listalla oli paljon mahtavia juttuja, mitä päästäis kokemaan ja näkemään, vain yksi iso harmitus: Yöreissu Sälgrundin majakkasaarelle ei onnistuttu toteuttamaan. Aikataulut majakkasaarella toimivien yrittäjien kanssa meni ristiin. Se oli oikeastaan ainut harmitus, koska majakkasaarelle niin unelmoitiin pääsevämme!
Kun "sukellettiin" Kaskiseen, niin jotakin tapahtui. Ajeltiin kaupunki päästä päähän 3 kertaa. Mikään ei kutsunut pysähtymään. Ei leirintäalue, jonne ajateltiin jopa pysähtyvän yöksi, ei puisto keskellä kaupunkia, kirkko tai kahvilat eikä edes urheilukenttä, joka on ainakin lapsia vetänyt puoleensa, jos ei mikään muu! Mutta..tällä kertaa, ei mikään. Katsoimme toisiamme ja puhuttiin ääneen, että " Ei tää nyt näin pitänyt mennä. Mitä täällä tapahtuu?" Ollaankjo vääränä päivänä liikkeellä vai noustu väärällä jalalla vai mistä päin tuulee?
Lopulta parkattiin auto Sininen Hetki - majoitus/ravintolan eteen, käytiin ostamassa sisältä kahveet ja istuttiin meren rannalla kiikussa. Jatkettiin ihmettelemistä. Ajateltiin, että kokemus se on tämäkin. Onhan meidän kivi jonnekin jätettävä. Paikkavalinta oli todella helppo: Sininen Hetki - paikan luokse, ja sieltä komeimmista komein tiiliseinä.
Kun olimme ottamassa kuvaa, niin eräs paikallinen nainen tuli luoksemme ja kysyi, voiko ottaa kuvan puolestamme? Totta kai! Meillä oli kivat keskustelut <3 kiitos tästä kohtaamisesta.
Ajeltiin vielä kerran Kaskista ympäri ja päätettiin, että pysähdytään heti, kun tulee paikka joka vetää puoleensa. ei pysähdytty, vaan jatkettiin seikkailua.
Aina ei onnistu. Lapsille on helppoa sanoo, että " Jatketaan, mennään seuraavaan paikkaan" . Ne ei jää ajattelemaan sen kummasemmin, vaan tää on nähty, matka jatkuu. Itse taas ajattelee paljon syvemmin ja tämä seikkailukohde laittoi pohtimaan enemmänkin miksi ei onnistunut? Mutta loppupelissä, ei kaikki paikat ole kaikkien paikkoja, eikä jokaiselle ole joka paikka tarkoitettu. Niin se vaan on. Jään vielä itse pohtimaan, antaisiko sittenkin itselle mahdollisuuden tutustua Kaskiseen uudestaan.... ehkä joku päivä.