Kempele

61/309 

Somekivi: Zeppelin pääovi

Me niin mentiin seikkailee Zempel...ei kun Kempeleeseen! Kun koottiin Kempeleestä kohteita, vastaan tuli... Zeppelin, Zemppi, Zimmari, Zytyke, Zatelliitti… Niin, heräsi kysymys, miksi Kempele ei ole Zempele?

Tutkiessamme seikkaillessa asiaa, paikalliset sano, että liikaa Zetaa. Me sanotaan, että just sopivasti Zetaa! Zavolaiset Zeikkailee - ja nyt kaikki muistaa ZEMPELEEN!

Eikö kannata erottua joukosta ja jäädä mieleen? Sinä päivänä, kun Kempeleestä tulee Zempele, me ei vaan juoda kakkukahveja – me järjestetään Zempeleen Zetabileet Zipparin Pizzeriassa ja Zaunotaan Black Zaunassa.  Ja se on tietenkin: Zavolaiset Zeikkailee 2.0.

Mutta siis. Palataampa alkumetreille. Me nimittäin palattiin paikkakunnalle, josta käytiin ostamassa meidän seikkailuauto heinäkuussa 2024. Meidän perheauto levisi heti seikkailun ensi metreillä, niin piti löytää uusi kaara alle. 

Huristeltiin Kempeleeseen suoraan Muurame seikkailulta aamulla aikasseen ja oli muuten kaasua pidettävä pohjassa, jotta ei myöhästytä aikataulusta sekä meidän ensimmäisestä pysähdyksestä, ja se oli

TUOHINO

Tiedätkös, mitä siellä viljellään? Siellä viljellään...

"Aitoa kunnon kauraa!"

Tuohinon maatilan juuret ulottuvat aina 1500-luvulle saakka. Oli mahtavaa päästä vierailemaan yli 400v vanhalla sukutilalla. Tuohinon pehtoori, Teppo esitteli meille kauran valmistusta aina peltohommista pussitukseen. Se oli todella inspiroivaa päästä näkemään miten Suomessa valmistetaan aitoa, puhdasta kauraa. 

Tilalla viljellään ainoastaan kauraa, jonka vuoksi se on luontaisesti myös gluteenitonta. Raaka-aine saadaan omasta pellosta, kauran kuivatus, myllyttäminen, valmistus ja pakkaaminen tapahtuu suoraan maatilalla, kirjaimellisesti keskellä ei mitään. 

Voisi sanoa, että Tuohinon tila on puhtaan ruoan ja kotimaisen viljelyn puolestapuhuja ja tekee asiat niin, että lautaselle katettu kaurapuuroannos on läheltä ja maailman parasta. Me tullaan varmasti nauttimaan Tuohinon kauraa tästä päivästä eteenpäin - kiitos tästä mahtavasta kokemuksesta kauranviljelyn saloihin!

Kyläpäällikkö Pertti Sankilampi – tarina, joka sykähdyttää

Miten sattuikaan – juuri kun olimme lähdössä jatkamaan matkaa Tuohinon tilalta, paikalle saapui itse Kempeleen kyläpäällikkö, Pertti Sankilampi. Ja mikä kohtaaminen se olikaan!

Pertti jakoi meille oman uskomattoman elämäntarinansa. Nuorena hänellä oli suuri unelma hiihtäjän urasta, mutta vain 23-vuotiaana tuo unelma sai käänteen: luusyöpä johti jalan amputointiin ja pysäytti haaveet – tai niin olisi voinut luulla. Todellisuudessa siitä alkoi vasta Pertin varsinainen tarina. Pertti ei antanut periksi. Hän jatkoi harjoittelua, sopeutui uuteen elämään – ja nousi paraurheilun huipulle. Tänä päivänä hän kantaa ylpeänä seitsemää paraolympiakultaa ja monia muita arvokkaita saavutuksia hiihtouraltaan.

Mutta se ei ole vielä kaikki. Saimme kuulla myös, kuinka yksi maailman tunnetuimmista sykemittareista – Polar – sai alkunsa. Idea lähti Pertin päästä ja syttyi kunnolla eloon hiihtoladulla, kun hän jakoi sen oikealle ihmiselle oikeaan aikaan. Tänä päivänä tuhannet – ellei miljoonat – liikkujat ympäri maailmaa hyötyvät tästä keksinnöstä.

80-vuotias Pertti Sankilampi säteilee rauhallista viisautta ja voimaa, joka inspiroi meitä kaikkia. Hänen tarinansa muistuttaa siitä, että vastoinkäymiset eivät ole loppuja – ne voivat olla alkuja. Juuri tällaiset kohtaamiset tuovat meidän seikkailuumme merkitystä ja kotikouluumme syvyyttä.

On korvaamattoman arvokasta kohdata ihmisiä, jotka omalla esimerkillään osoittavat, että elämä voi mullistua, kun uskaltaa kulkea unelmiaan kohti.Sinäkin voit.

Kempele – enemmän kuin vain Oulun kyljessä

Kempele on noin 20 000 asukkaan kunta aivan Oulun kainalossa. Usein isompien kaupunkien kupeessa olevat paikat keskittyvät lähinnä asukkaidensa hyvinvointiin – ja hyvä niin – mutta Kempeleessä on selvästi jotain enemmän. Täällä on omanlaista virtaa, tarinoita ja säpinää, joka houkuttelee tutkimaan. Ja niinhän me tehtiin – yksi kohde kerrallaan. 

Ensimmäisenä löysimme Kempeleen vanhan kirkon, joka seisoo jylhänä koulurakennuksen vieressä. Emme päässeet sisään, mutta sattumalta bongattiin pieni metsäpolku... joka johdatti meidät aidan taakse. 😅 Ei muuta kuin kiipeämään yli – seikkailumieli kun oli päällä.

Meillä oli aikomuksena piipahtaa myös Suomen pienimmässä laskettelukeskuksessa, Köykkyrin ulkoilualueella, mutta kausi oli jo ehtinyt päättyä. Onneksi löysimme seuraavaksi paikallisten suositteleman Wanillakirppiksen. Se sijaitsee sen verran syrjässä, että sinne on mentävä varta vasten – ja niin me mentiin. Paikka oli täynnä väkeä ja tavaraa, vähän liiankin täynnä meidän makuun. Silti oli helppo huomata, että kyseessä on suosittu ja rakas paikka monille.

Seuraavaksi löytyi lisää Zempelettä – nimittäin Zimmari, Kempeleen oma uimahalli. Suuri kiitos kunnalle, joka tarjosi lapsille uimahallireissun – se tuli täydelliseen hetkeen, sillä uintia oli odotettu innolla. Itse ajattelin käyttää hetken töihin, mutta viereiseen pöytään ilmestyi vanhoja tuttuja, ja aika kului rupatellessa. Pian paikalle ilmestyi myös paikallislehden toimittaja, joka tuli haastattelemaan meitä tästä meidän Kempele-seikkailusta.

Z-teema jatkui ja seuraava pysäkki oli Zemppi Areena. Siellä pyöri salibandytreenejä ja keilaus oli käynnissä – mutta me jatkoimme matkaa… Z-kirjainta seuraten, tottakai.

Ja niin päädyttiin Zeppeliiniin, Kempeleen sydämeen ja ostoskeskukseen. Jätimme #somekiven pääoven viereen ja lähdimme tutkimaan, mitä kaikkea täällä tapahtuu. Tavattiin kunnallisvaaliehdokkaita, heiteltiin noppaa, saatiin matkamuistoja, keskusteltiin politiikasta ja elämästä, otettiin yhteiskuvia ja pidettiin hauskaa. Löydettiin kirjastokin Zeppeliinin yläkerrasta. Ihmeteltiin, että pääseekö sinne oikeasti vain hissillä? Kuviteltiin, miten suuri työ on ollut raahata kaikki kirjat sinne....pienellä hissillä!

Black Sauna

Alkoi olla jo aika etsiä yöpaikka. Sehän löytyi helposti, kun tsekattiin, mitä kaikkea Black Sauna tarjoaa. Se tarjoaa saunan, porealtaiden, iltariennon lisäksi myös karavaanipaikan! Mitä ihmettä?  Ja voi hyvänen aika, miten kiva ilta me siellä vietettiin saunoen ja poreissa. Oli puheliasta väkkee paikalla, niin aika meni nopsaa rupatellessa ja ottaessa kylmäkylpy-haasteita. Täällä kyllä pysähdytään uudestaan, jos ollaan yöpaikkaa vailla - saunakin auki 24.00 saakka! Luksusta!!!

Linnunradan tila

Uusi päivä alkoi juuri sellaisella tavalla, joka jää sydämeen. Huristelimme pitkin maailman kuoppaisinta ja talven repimää tietä, mutta määränpää palkitsi kaiken vaivan: saavuimme satumaiselle Linnunradan tilalle.

Meitä oli vastassa Sanna – lämpimän energinen ihminen, jonka ympärillä leijui rauhaa ja hyvää mieltä. Mukana vastaanottokomiteassa oli myös joukko uteliaita kissoja ja utuisen pehmeitä alpakoita. Tunnelma oli heti kuin jostain toisesta maailmasta.

Alpakkakävely metsään alkoi tutustumisella. Sanna pilkkoi porkkanoita, kertoi tarinoita tilan elämästä ja johdatti meidät aitaukseen. Siellä saimme tutustua alpakoihin, syöttää niille herkkuja ja tunnustella, kuka tuntui juuri omaltamme – kuka katsoi syvälle sieluun ja halusi lähteä mukaan metsän rauhaan.

Ja sitten lähdettiin. Metsäpolut veivät meitä, mutta alpakat kulkivat rinnalla omalla lempeällä rytmillään. Olimme aiemmin tavanneet alpakoita Uuraisissa, mutta nyt pääsimme vielä syvemmälle – aikaa oli enemmän, tunnelma syvempi. Sannan tarinat elävöittivät hetkeä, ja tuntui kuin pääsimme kurkistamaan alpakoiden maailmaan aivan uudella tavalla.

Kävelyn jälkeen istahdimme tilan kahvilaan. Mehua, kahvia, rauhallista juttelua maailman menosta, hampun viljelystä ja tietenkin alpakoista. Yhtäkkiä tuntui, kuin olisimme tunteneet toisemme aina.

Päivä Linnunradan tilalla oli enemmän kuin vierailu – se oli kohtaaminen. Eläinten, luonnon ja ihmisten kanssa. Sellainen, joka muistuttaa, että elämä on parhaimmillaan, kun siihen mahtuu hitaita hetkiä, lämpimiä katseita ja pehmeää villaa. Ihana elämä. ✨

Kipparin Pizza

Kempeleen seikkailu päättyi minnekäs muualle, kuin.... super suosittuun Kipparin Pizzaan! Pojat söi perinteisesti pepperonipizzat ja mä otin paikan erikoisen, eli kekiläinen. Oli muuten hyvät pizzat. Kyllä sen eron huomaa, kun raaka-aineet tulee läheltä ja ovat itse tehtyjä. 

Kiitos Kempele! Meillä oli totisesti aivan huikee seikkailu siellä. Kiitos kaikista kohtaamisista, keskusteluista, iloista ja hauskoista hetkistä - me jatketaan seikkailua, mutta toivottavasti nähdään vielä matkan varrella. ADIOS!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.