Koski TL
56/309
Somekivi: Kosken Seon ovelle
Koskelle huristeltiin suoraan Oripään seikkailusta. Mikäs siinä ajellessa kauniina tammikuisena päivänä, kun tiet oli sulat ja seikkailuautossa lapset pelasi pelejä ja rentoutui - jotta jaksaa taas uudella paikkakunnalla seikkailla.
Rehellisesti, en ollut rekisteröinyt koko Kosken TL olemassa oloa, ennen kuin tämä 309 seikkailu alkoi :) se on vireä n.2000 asukkaan kunta. Koskella on hyvä taloustilanne ja päästiin kokemaan/kuulemaan, että miten se vaikuttaa myös perheiden ja lasten elämään. Aivan huikeeta! Koskella sijaitsee myös lukio, eli siellä voi valmistua aina ylioppilaaksi! Kiitos lähipaikkakuntien, joiden nuoret tulevat Koskelle lukioon halutessaan.
Tiedätkö muutes, mistä se TL tulee Kosken perään?
Suomessa oli joskus ennen muinoin kaksi KOSKEA. Toineen Hämeen ja toinen Turun läänissä. Joten paikkakunnista tuli Koski HL & Koski TL. Koski HL muutti nimensä Hämeenkoskeksi ja tällä hetkellä se on osa Hollolaa. Koski TL päätti pitää kunnan nimen entisellään eli Koski TL. Eli TL tarkoittaa TURUN LÄÄNI. Nyt kun olette oppineet tämän kanssamme, niin puhutaan jatkossa Koskesta, koska se on niin paljon helpompi, kuin lisätä TEEÄLLÄÄ mukaan ;).
Huristeltiin Hämeen Härkätietä pitkin, joka muuten on historiallinen maantie ja kulkee Turusta Hämeenlinnaan ja kulkee myös Kosken läpi. Bongailtiin matkalla kirkko ja kuin vahingossa löydettiin itsemme hautausmaan parkkipaikalta. Lueskelin siinä vinkkejä, joita oltiin saatu paikallisilta ja hei - edessämme on Yrjö Liipolan taidemuseo. Yrjö oli aikansa johtavia kuvanveistäjiä. Emme käyneet museossa, mutta kurkattin netin syövereistä hänen taidettaan ja ajateltiin, että olis taas kiva paikka pyörähtää ja etsiä lemppari veistos. Se on meille antoisa "leikki taidemuseoissa. Mutta ei siinä vielä kaikki, hautausmaan vieressä jylmyää koski (ylläri ylläri, koska Koskella ollaan!).
Päätettiin lähteä katsomaan, onko sinne helppo päästä. Eli oltiin saavuttu Myllyrannassa. Koski itsessään ei lapsia kiinnostanut, koska kuntoportaitten vieressä oli pitkä ja liukas pulkkamäki! Pojat juoksi heti autoon hakemaan liukurit, joita saivat lahjaksi Punkalaitumelta. Tuli muuten hyvät vauhdit! Piti aina lopussa jarruttaa, ettei mennyt liukurilla koskeen asti. Ei sieltä meinannu poikkii saada enää mukkaan, niin kivaa oli ja totta kai ei ollut toppavaatteita päällä niin vaatteiden vaihtoon ekaksi, ennen kuin voitiin edes lähteä seuraavaan paikkaan.
KOSKEN SEO
Pulkkamäelta oli luonnollista ajella iltapäivä kahveille :) ja nehän me mentiin nauttimaan varmasti jokaiselle koskelaiselle tuttuun paikkaan: Eli SEOlle! Sinne jätettiin myös meidän #somekivi ja siihen on syynsä!
Kun ovesta astuttiin sisään, niin tuntui kuin se olisi tapahtunut joskus aikaisemminkin. Aila otti siellä niin lämpimästi meidät vastaan. Me saatiin tervetuloa-lahjaksi pullakahvit, joten jokainen pojista valitsi itselleen lemppari pullan/munkin valikoimista ja sitten istahdettiin pöytään rupattelemaan. Ailallakin oli hetki aikaa istahtaa kanssamme ja kertoi mukavia tarinoita niin omasta yrittäjäpolustaan, kuin myös Kosken kunnasta ja tapahtumista paikkakunnalla. Istuessamme siinä tovin, näimme useita paikkakuntalaisia, jotka olivat tulleet istumaan hetkeksi "toimistoon", "kylän olohuoneeseen" ... sellaiselle paikalle se näyttäytyi - kaikkien helppo tulla ja olla. Kiitos Aila & SEO mukavasta hetkestä siellä!
KOSKEN KAIKU
No sitten! Me päästiin Kosken Kaiun menoon mukaan. Koskella asuva monitoiminainen, Hanna, organisoi meille aivan sikkesiistin iltapäiväohjelman koulun liikuntasalissa. Mentiin paikan päälle, niin siellä oli lentopalloharkat alkamassa sekä salin toiselle puolelle oli viritetty iso temppurata! Eikä siinä vielä kaikki, vaan toisessa salissa oli vielä pingispöydät.
Oltiin just aikaisemmin oltu Hurrikaanien treeneissä Loimaalla, niin tällä kertaa valittiin temppuradat, sählypelit ja pingismatsit. Aivan uskomatonta, mitä mahdollisuuksia Hanna järjesti meille!
Temppuradat tuli lapsille tutuksi ja sählypeleissä tuli hiki. Ei meidän tarvinnut siellä yksinään riehua, vaan paikalla oli muitakin :)! Entäs sitten pingismatsit. Oijoi! Päästiin seuraamaan Suomen huippuja, 19-vuotiaita kaksosia, Matias ja Rasmus Vesalaista. Ja päälle vielä varmaan Suomen kovin pingismies, Esko Heikkinen, niin tarina on valmis! Meni pää sekaisin, kun yritti pysyä pallon mukana.
Olipa meillä aivan mahtava iltapäivä koululla! Kiitos Hanna valtavasti tästä järjestelystä ja kaikesta. Oli myös mahtavaa tavata porukkaa, ketkä siellä Kosken Kaiussa touhuilee lasten ja nuorten eteen asioita. Täällä jäädään peukuttamaan sulle voittoa Voice of Finlandiassa, jossa jo ääni ratkaisee vaiheessa käänsit kaikki tuolit. Lauloit kappaleen, jota itse olen viululla soitellut nuoruudessa monessakin eri juhlassa, joten parhaimman valitsit ensimmäiseen vaiheeseen. TSEMPIT JATKOON!
No sitten oli tarve etsiä yöpymispaikka ja sehän me löydettiin Lounas & Bar Akseli - huoltoaseman pihasta rekkojen keskeltä :). Oli oikein makoisaa laittaa lämmöt päälle autoon ja heittäytyä erittäin aktiivisen päivän jälkeen pitkälleen. Aamuksi sovittiin jo lisää rientoja, niin hyvät yöunet tulee tarpeeseen! Avattiin myös Kosken SEOlta saama lahjakassi, jossa olikin herkkuja illaksi sekä kaikkea muuta mukavaa :)! Yöllä kävikin niin, että kaasu loppui ja satoi kaatamalla vettä... vedettiin vain peittoa tiukemmin päälle ja jatkettiin unia. Onneksi oli lauha yö, niin lämpötilat eivät tippuneet kuin 18 asteeseen seikkailuautossa. Aamulla sitten alkoi kaasupullojen vaihto samalla, kun lapset laskivat liukurimäkeä pienen lumikasan päällä. Oltiin valmiita uuden päivän seikkailuihin!
LINNANKORVEN RETRIITTI - Outi Niiniaho
Me sovittiin aamuksi ohjelmaa Outin ohjauksessa Hevonlinnan kupeessa. Tiedossa oli metsurin hommiin tutustumista sekä retki Hevonlinnaan tutkimaan jääkauden jälkiä. Ajeltiin sinne heti aamutuimaan ja meitä odotti iloinen joukko paikan päällä. Oli aika aloittaa metsurin työhön tutustuminen. Eipä tiedetty, että päästiin oikeasti tositoimiin, eli kaadettiin metsän reunalta yksi iso puu! Mitä ihmettä!
Mutta ennen kuin mentiin puuta kaatamaan, niin tutustuttiin moottorisahan toimintaan, öljyttiin ja laitettiin bensaa koneeseen. Saatiin ihan kädestä pitäen oppia moottorisahan käyttöä. Onhan se yksi vaarallisimmista polttomoottorikäyttöisistä työkaluista, niin sitä pitää kohdella kunnioittaen. Outi kertoi metsurin vaatetuksesta ja varustuksista ja kohta lähdettiinkin kypärät päässä metsän reunalle kaatamaan puuta. Mukaan meillä lähti moottorisahan lisäksi vänkäri, vesuri ja tukkisakset. Ja sitten hommiin!
Tutkittiin ympäristö, minne puu kannattaisi turvallisesti kaataa. Paikkaan, jossa ei ole rakennuksia, työkoneita tai ihmisiä. Siirryttiin sivummalle katsomaan, miten Outi alkoi kaatamaan puuta ja olihan se mahtavaa nähdä, kun puu kaatui juuri sinne, minne suunniteltiin. Sitten alkoi puun pilkkominen ja oksien katkaiseminen vesurilla. Se oli pojista hauskaa! Heivattiin isommat oksat polttopuu pinoon ja pienemmät toiseen. Lopuksi tukkisaksilla vedettiin tukit tukkipinoon. Päivän hyvä työ oli tehty ja oli aika lähteä retkelle Hevonlinnaan!
HEVONLINNAN ULKOILUALUE
Hevonlinnan ulkoilualue tarjoaa monipuolisen liikuntamahdollisuuden. Siellä on Frisbeegolf-rata, hiihtolatuja ja kesällä siellä on oiva maastopyöräily - ja ratsastuspolut. Sen lisäksi siellä on laavuja, tulipaikkoja, kuntoportaat sekä näköalatorni.
Me lähdettiin seikkailemaan Hevonlinnaan Outin opastuksella, olihan nämä maisemat hänelle tuttuja jo lapsuudesta. Outilla on yritys nimeltään Linnankorven retriitti ja hän järjestää erilaisia luontoretkiä erilaisin teemoin ja ryhmin. Meille hän ideoi aivan mahtavan teeman: "Jääkauden jäljet" - eli me lähdettiin tutkimaan, miten jääkausi näkyy harjulla. ja nautittaisiin eväät harjun päällä olevalla laavulla. Se kuulosti todella mielenkiintoiselle ja sitä se todellakin oli.
Ajettiin autolla jyrkän rinteen juurelle ja lähdettiin kiipeämään jyrkkää mäkeä ylös eväät selässä. Kosken kunta oli lahjoittanut meille nuotioeväät - se oli todella sydäntä lämmittävä yllätys! Eikä siinä vielä kaikki, vaan saatiin kassillinen matkamuistoja myös mukaamme. Lämmin kiitos Kosken kunta, miten ilahdutitte meidän seikkailua Hevonlinnassa!
Harjun päällä Outi kertoi meille todella mielenkiintoisen tietoiskun Hevonlinnan harjun muodostumisesta, rajapyykistä sekä entisaikojen nuorten treffailusta rajakivellä. Ihasteltiin harjulta avautuvaa maisemaa ja ihmeteltiin miten jääkausi on muokannut maastoa. Verrattiin sitä myös ihmisen tekemiin maamuokkauksiin. Pojilla oli todella paljon kysymyksiä ja ihmettelyä...meillä oli todellinen biologian, maantiedon ja historian tuntien yhteensekoitus!
Sen jälkeen maistui eväät nuotiolla. Täytetyt sämpylät ja lämmintä mehua/kahvia. Ja sitten vaahtokarkkiherkkuja jälkiruoaksi. Pojat kipusivat vielä näköalatorniin katselemaan maisemia sillä aikaa, kun me siirryttiin Kelsien kanssa takaisin seikkailuautoon nukkumaan jo päiväunia. Kelsietä alkoi kovasti jo väsyttää aamupäivän riennot. Pojilla ja Outilla riitti touhua vielä harjulla ja lopulta hekin tulivat rinnettä alas ja heti oli mielessä uusi seikkailu - käydä vielä tsekkaamassa jääkaudella syntynyt järvi, joka sijaitsee myös Hevonlinnan alueella.
Eihän sieltä meinannut saada poikia pois :) niin mielenkiintoinen seikkailu se oli. Kiitos Outi ja kumppanit päivän seikkailuista! Me todella nautittiin ja katsotaan, milloin tullaan uudestaan! KIITOS!
Aivan Hevonlinnan ulkoilukeskuksen vieressä on taidemaalari, Johanna Oraksen ateljee. Meillä oli tarkoitus pysähtyä siellä taiteen äärellä, mutta tällä kertaa aikataulut eivät täsmänneet. Pysähdyttiin kuitenkin ottamaan pari kuvaa, kun siinä oli niin komeat portit :).
Kiitos Koski ja Kosken upeat ihmiset mahtavasta seikkailusta siellä. Me lähdetään jatkamaan matkaa tämän seikkailukierroksen viimeiselle paikkakunnalle, eli Orivedelle.