Lapinlahti

43/309

Somekivi: Lapinlahden juna-asema

Heipparallaa Iisalmi ja tervetuloa Lapinlahti! Marraskuisessa säässä huristeltiin Lapinlahden kuntaan. Lapinlahti tunnetaan urheilu- ja taidepitäjänä. Eikä ihme, koska Lapinlahdella on järjestetty useimpina vuosina yleisurheilukisoja ja sieltä on taidekulttuuriperintöä synnytetty suomalaisille. Oletko koskaan kuullut tarinaa Matista ja Liisasta ja heidän ensimmäisestä junamatkastaan Vieremältä Lapinlahdelle? Sen on kirjoittanut Lapinlahdelta kotoisin oleva Juhani Aho.  

Pakko sanoa, että yllätyttiin kun saatiin tietää, että Lapinlahdella asustaa vaja 9000 asukasta. Jotenkin ajateltiin, että se olisi pienempi paikkakunta myös väkiluvullisesti. 

MATIN & LIISAN ASEMA

• Lapinlahti on tullut aikaisemmin tutuksi vain Matin & Liisan asemasta, jossa ollaan useamman kerran pysähdytty ohiajaessamme. Tälläkin kertaa pysähdyimme siellä. Braikku & Eliel kävivät syömässä lounaan. Olihan asema palkittu Vuoden 2024 lounaspaikkana!  Aseman nimikin juontaa juurensa tarinaan, josta aikaisemmin mainitsin. Kannattaa siis käydä asemalla, tai edes lukea se kirja/katsoa siitä tehty elokuva. 

Saimme lapinlahtelaisilta ihania vinkkejä Lapinlahti seikkailuun. Yksi niistä oli

LUOVA PUU

• Mikäs tämä Luova Puu on? "Luova Puu Ateljee Galleria Café on inspiroiva luovuuden keidas, jossa on lämminhenkinen vanhan ajan tunnelma. Vaihtuvia näyttelyitä sekä kulttuuri- ja hyvinvointitapahtumia ja kursseja on tarjolla läpi vuoden. Taidekahvila on avoinna kesäisin ja joulukuussa joulupuoti.” 
  

• Ihana Hannah oli meitä tervehtimässä heti kun avasimme ulko-oven. Paikka oli niin kaunis, takassa oli tuli ja ympärillä oli paljon erilaisia joulujuttuja ostettavana ja ihasteltavana. Pikkutyttöjen ihastellessa tonttuja ja miettiessä, mitä ostettais muistoksi Lapinlahdelta, saimme Hannahin kanssa ihanat keskustelut juurista - hänelläkin ne ulottuu Atlantin tuolle puolen. Aivan ihana puoti tai paikka, Lapinlahdella, jota Hannah rakkaudella pyörittää. Sieltä lähti mukaan myös arvottavat meidän instaseuraajille <3. 

TAIDEKESKUS EEMIL

• Seuraavaksi suunnattiin Taidekeskus Eemiliin. Siellä oli Lapinlahden kunnan 150-juhlavuosi näyttely ”Hehkua ja virkeätä liikettä.”

• Oli hyvin erilaista taidetta jokaiselta taitelijalta. Halosen taitelijasuvun kokoelmanäyttely. Halosen suku on lähtöisin juurikin Lapinlahdelta ja he ovat tehneet erittäin arvokasta työtä Suomen taiteen parissa. "Serkukset taidemaalari Pekka Halonen (1865–1933) ja kuvanveistäjä Eemil Halonen (1875–1950) ovat maamme taidehistorian kärkinimiä. Aikalaiset luonnehtivat heitä usein kaikkein suomalaisimmiksi taiteilijoistamme. Pekka Halonen tunnetaan ennen kaikkea suomalaisen maiseman sielun, maalaiskansan ja perheidyllin ilmentäjänä, Eemil Halonen taitavana kansankuvaajana, Kalevalan tulkitsijana ja tunnustettuna muotokuvien tekijänä.” . Braikku sanoikin maalauksia katsellessa, että ”tämän tyylisiä tauluja löytää vanhempien suomalaisten kotoa.”. Ihastuimme myös monipuoliseen ja upeaan veistoskokoelmaan. Jonkun sellaisen patsaan voisin omallekin pihalle ottaa. Sano minun sanonneen.

• Toinen taitelija oli Romurinsessa Marjut. Hänen taiteensa oli taas hyvin värikästä ja niissä oli käytetty eri materiaaleja erittäin rohkeasti. Kiitos Marjut, kun herätit ajatuksia.

• Sitten siellä oli Mikko Valtonen. Katsellessani taidetta ajattelin, että joskus olen törmännyt tähän. Muistinkin sitten lukeneeni lehdestä hänen elämäntarinaansa ja miten hän purki sen taiteeseen. Vahvoja värejä, yksinkertaisia tauluja - nämä oli meidän lasten suosikkeja. Niissä oli jotain outoa ja yksinkertaista yhtäaikaa. 

• Alakerrasta löydettiin sitten lelunurkkaus ja yleisurheilunäyttely. Siellä istuttiin hetki pikkutyttöjen leikkiessä. Tämäkin taidemuseo palveli meitä hyvin - meillä on todella mukavaa kierrellä, löytää lemppariteokset ja ihmetellä ihmisten kätten jälkiä. 

Sitten olikin aika jättää meidän #somekivi jonnekin nohevaan paikkaan. No hei, RAUTATIEASEMALLE tietenkin! Siitähän Lapinlahti myös tunnetaan, kuten tässä ollaan jo muutaman kerran sanottu :) sinne mentiin ja sinne se jäi :), samalla kun huudettiin LAPINLAHTI, niin meidän kätösissä lämmitti just paistetut munkit… ah, ko ne oli hyvää! Oi, ja siellä oli kirppari. Lapset innoissaan etsivät sieltä aarteita…ja yksi löytykin :) Kalpa-hattu! 

Lapinlahden seikkailu huipentui joulunavaukseen torilla! Ajeltiin torin ohi puoltatuntia ennen tapahtumaa…ja mietittiin, et onks se oikeesti tuolla? Torilla ei ollut… tyyliin ketään. Oltiin jo unohdettu, että pienemmillä paikkakunnilla mahtuu mukaan kun tulee silloin kun tapahtuma alkaa! Oli oikein mukava ilta yhdessä lapinlahtelaisten kanssa. Nähtiin poro, nautittiin tiernapojat-esityksestä, juotiin glögiä ja nautittiin joulun tunnelmasta.

Kiitos Lapinlahti - palvelit meitä erinomaisesti!

Takaisin PAIKKAKUNNAT- sivustolle