Marttila

59/309

Somekivi: Kunnantalon patsaan luokse

Saavuimme Marttilaan! Ajoimme kylän läpi ja päädyimme suoraan Marttilan kunnantalon pihalle. Emme ehtineet kauaa ihmetellä, kun pihaan kaartoi tuttu henkilö, joka oli huomannut seikkailuautomme kylänraitilla. Vaihdoimme kuulumisia, otimme kuvia ja jätimme muistoksi kiven, ennen kuin siirryimme sisälle odottamaan kunnanjohtaja Anne Ahtiaista.

Marttilan seikkailumme alkoi hyvin samankaltaisesti kuin Askolassa – kunnantalolta. Annen johdolla tutustuimme Marttilan kuntaan, sen naapurikuntiin ja kuntarakenteisiin. Kävimme läpi, millaisia ammattinimikkeitä kunnassa on, miten kunnan tehtävät jakautuvat ja mihin verorahat käytetään. Niin ja saimme mielenkiintoisen historian tunnin myös Marttilan historiasta ja mestauksesta. Käytiin myöhemmin katsomassa mestauspaikkaa kirjaston nurkalla. 

Siinä jutellessamme nautimme samalla paikallisen lounaspaikan herkullisia eväitä – erityisesti feta-tomaattipiirakka jäi mieleen! Vierailun päätteeksi saimme mukaamme Marttila-kasseja, T-paidat sekä Marttila 600v -juhlakakkulapion, joka pääsee varmasti käyttöön tulevissa juhlissamme.

Lämmin kiitos kunnanjohtaja Anne Ahtiaiselle mukavasta tapaamisesta!

Hurautettiin sitten kirjaston pihaan, koska halusimme käydä tsekkaa mestausmuistomerkin - siellähän se kivi oli. Marttilan kotiseutumuseon takana sijaitsee yksi Suomen viimeisen rauhanaikaisen mestauksen muistomerkki. Antti Antinpoika Hannula tuomittiin kuolemaan isänsä taposta. Rangaistus muutettiin kuitenkin elinkautiseksi, mutta Antti Hannula tahtoi sovittaa tekonsa kuolemalla. Mestaus tapahtui kirveellä 22.10.1824. Pitkään luultiin, että kyseinen mestaus oli Suomen viimeisin, mutta sen jälkeen löydettiin vielä muitakin tapauksia. Että on se ollut hurjaa menoa ennen vanhaan!

Kirjastossa käytiin myös rupattelemassa kirjastontädin kanssa, joka oli juuri aloittanut työt uutuutta hohtavalla kirjastolla. Tuli sellainen tunne, että kirjasto sekä koko kirjaston pihapiiri on kylän keskus, jonne kokoonnutaan viettämään aikaa mutta myös jonne järjestetään kylän tapahtumia. 

Meille suositeltiin visiittiä myös Marttilan Eräreitistöllä. Ajateltiin käydä tsekkaa, minkäslaiset luontopolut täällä päin on. Tie sinne oli....mielenkiintoinen :) onneksi meidän seikkailuautossa on hyvät renkaat! Ei keretty sitten enää lähteä kävelyreiteille, joita oli useampi mistä valita. Ihasteltiin siellä mäen huipulla elämää nähnyttä mäkihyppytornia, syötiin välipalaa ja lähdettiin sitten jatkaa matkaa. 

NOSTALGIAMUSEO

Ai museoon, taasko?

Kyllä, taas me mennään museoon.. ja tämä museo olikin ihan jotain muuta mitä olemme koskaan aikaisemmin kokeneet. NostalgiaMuseo – Matka muistoihin, joita et löydä mistään muualta! Tässä museossa et vain katso – vaan koet. Jokainen esine, ääni ja tarina herättää menneisyyden eloon aivan uudella tavalla. Ja sitten on Aila – museon sydän. Hänen tarinansa ja lämmin olemuksensa tekivät vierailusta jotain paljon enemmän kuin pelkän näyttelyn. Se on tunne, muisto, hetki, joka jää elämään. Tämä oli kokemus, jota emme unohda. Kannattaa kokea!

Pojat sanoi lähtiessä, että todellakin paras museo koskaan!

Kiitos Marttila! Meidän seikkailut jatkuvat kohti Muurametta!

Takaisin PAIKKAKUNNAT-sivustolle.